Kirjoittajan alkusanat

Olen kuvitellut tunnettuun tapaukseen itse keksittyjä ratkaisuja. Ne ovat täysin mielikuvituksen tuotetta etenkin siltä osin, onko kyseinen nainen syytön vai syyllinen miehensä murhaan. Nainen on tuomittu kaksi kertaa käräjäoikeudessa ja vapautettu täysin syytteistä hovioikeudessa 2015. Korkein oikeus ei ole myöntänyt valituslupaa, joten päätös syyttömyydestä on voimassa.

Kenenkään ei pidä kuvitella, että päästä keksimäni ratkaisut tai jokin niistä olisi tässä tapauksessa oikea. Nainen, vaimo on syytön, koska niin on oikeus todennut.

Fakta: mies tapettiin

Fakta: vaimoa epäiltiin

Fakta: on olemassa äänite hätäkeskukseen

Fakta: miehellä ja vaimolla oli kolme alaikäistä lasta paikalla

Fakta: ulko-oven lasi oli rikottu

--------------------------------

Ratkaisu 1

En käsitä. Miten minulle voi tapahtua tällaista.

Aluksi pää oli ihan tyhjä.

Kun heräsin, joku hyökkäsi juuri mieheni kimppuun. Oli pelottavaa. Ensimmäinen ajatukseni oli pyrkiä pois hyökkääjän luota, päästä turvaan ja soittaa hätäkeskukseen. Pääni tuntui olevan sekaisin. Raahauduin sängystä pois ja menin soittamaan hätäkeskukseen eri huoneeseen, koska puhelin oli siellä. Tappaja oli niin keskittynyt mieheni vastarintaan, ettei lähtenyt perääni. Mieheni kähisi välillä apua. Huusin hätäkeskukseen, että tulkaa apuun. Ehkä siellä rauhoiteltiin minua... typerää. Kuinka voi rauhoittua, kun toisessa huoneessa mies taistelee henkensä edestä hyökkääjää vastaan. Mieheni kuoli.

Ensin etsittiin ulkopuolista hyökkääjää, joka oikeasti olikin olemassa. Mutta sitten alkoi käsittämätön ajojahti minua kohtaan. Minua pidettiin syyllisenä. Olin kuulemma itse puukottanut miestäni jollakin veitsellä. Mies oli kuollut iskuun tylpällä esineellä. Mistä olisin sen saanut ja mihin piilottanut.

Syyllisyyteni vahvisti kuulemma se, että lasinsirut olivat ulko-ovella ulkopuolelle eli johtopäätös oli, että minä olin rikkonut oven hämäykseksi. Miksi tappaja ei muka ollut voinut potkia siruja tieltään ulkopuolelle, en tiedä. Toisaalta sirut olisivat vain voineet lennellä ympäriinsä. Lisäksi hätäpuheluani epäiltiin etukäteen äänitetyksi ainakin osittain. Olin kuulemma suunnitellut kaiken. Pitäisi kai olla imarreltu, että minut arvioitiin niin älykkääksi. Asia olisi naurattanut, jos ei olisi ollut niin vakava.

Minulla kävi niinkin, että kuulustelujen alkupuolella totesin, että minun on täytynyt tehdä se eli tappaa mieheni, koska minulle niin "osoitettiin". Itse asiassa olin niin väsynyt kuulusteluihin, että ajattelin pääseväni hiillostuksesta eroon, jos myönnän asian. Olin ehkä joskus kuvitellutkin kiukkuisena sellaista, mutta käytäntö on eri asia kuin kuvitelmat ja todellisuudessa en olisi tehnyt siten.

Totuus on, että en ollut tappanut miestäni. Oli totta, että en ollut pitänyt hänen sihteeristään, mutta en silti sen takia tappanut miestäni. Olisihan sitä saanut vaikka avioeron, jos olisi halunnut. Ei sentään tappaa olisi tarvinnut.

Oikeasti en ymmärrä vieläkään, miten jouduin kaikkien syytteiden kohteeksi.

Lopulta minut vapautettiin, koska oikeus aivan oikein päätti, että syyllisyydestäni ei ollut pitäviä todisteita. Tosin sanottiin, että epäilystä ei voida täysin sulkea pois. Se harmittaa minua yhä, mutta hyvä, että sain edes vapauttavan päätöksen.

Ratkaisu 2

Minut todettiin lopulta syyttömäksi mieheni tappoon tai murhaan. Epäilystä ei voitu täysin sulkea pois, mutta päätös oli edes vapauttava. Hyvä lopputulos etenkin, kun kuitenkin tein sen.

Olin suunnitellut kaiken valmiiksi. Olin äänittänyt hätäpuhelun osittain jo etukäteen.

Rikoin ulko-oven ja hyökkäsin mieheni kimppuun veitsen kanssa. Minulla oli kiire, etteivät lapset vain tule katsomaan, mitä tapahtuu, joten en ehtinyt ajatella, millä puolella ovea lasinsirujen olisi pitänyt olla. Osuin sen verran hyvin veitsellä, että mies ei pystynyt raahautumaan sängystä muualle kuin lattialle. Sitten kiirehdin soittamaan hätäpuhelua. Ajattelin, että mies kuolee hetken kuluttua. Olin tutkinut, mihin kohtaan pitää iskeä, jotta niin käy. Kuoleminen kesti hieman kauemmin kuin odotin, mutta ei liian kauan.

Olin varautunut tylpän esineen piilottamiseen jo aiemmin. Olin myös antanut miehelleni tilkan tiettyä ainetta sekoitettuna hänen iltajuomaansa, joten hän oli yöllä melko sekaisin. Se ei voisi näkyä verikokeissa, jos sellainen tehtäisiin. Minulla oli myös kertakäyttösadetakki päällä veriroiskeiden varalta ja kertakäyttökäsineet. Tosin vetäisin itseeni myös haavan veitsellä hämäyksen vuoksi.

Vaatekaappi oli helppo liuúttaa paikaltaan sen verran, että sain tungettua äsken mainitsemani tavarat seinässä olevasta reiästä seinän sisälle. Tiesin, että seinässä oli reikä, ja olin jo aiemmin irrottanut tapetin varovasti siitä kohtaa toisesta reunasta irti. Nopeasti otin maassa olevasta vesipisarasta vettä ja liimasin tapetin takaisin. Olin testannut tämän jo aiemmin ja laittanut pienen lätäkön vettä lattialle odottamaan. Liuútin kaapin takaisin.

Poliisi oli niin tyhmä, että sain luvan hakea vaatteitani kodistani ilman valvontaa. Eipä silti, homma oli jo hoidettu valmiiksi, mutta koska kerran pääsin käymään yksin kotona, niin uteliaisuuttani liuútin kaappia hieman pois ja takaisin. Näin, että kyseistä kohtaa ei ollut huomattu lainkaan. Jos olisi, olisihan siitä tietenkin puhuttu. (Poliisi ei myöskään koskaan tutkinut minun rinnassani olevasta verestä DNA:ta. Tosin varsinaisesti sillä ei ollut merkitystäkään, koska jos oletettu hyökkääjä olisi pistänyt minua samalla veitsellä kuin miestäni, niin olisihan veitsessä joka tapauksessa ollut myös mieheni DNA:ta.)

"Tunnistin" yhden henkilön paikalla olleeksi. Valitettavasti hänellä oli alibi, joten "tunnistuksestani" ei ollut hyötyä. En sitten viitsinyt tehdä enempiä "tunnistusyrityksiä".

Ai, miksi ylipäätään tein sen. Typerä mieheni piti siitä typerästä lehmästä siellä töissään. Mitäs ei voinut pitää kaluaan housuissaan. En ole varma tapahtuiko heidän välillään käytännössä mitään, mutta minua ei totta tosiaan syrjäytetä. Ei ainakaan se lehmä, huora, horo.

Ratkaisu 3

Minut oli todettu syyttömäksi mieheni murhaan. Epäilystä ei voinut täysin sulkea pois, mutta lopputulos oli kelvollinen.

En ollut yksin syyllinen. En tosin voinut siitä tietenkään mainita kenellekään.

Eräs henkilö, joka oli käynyt meillä joskus, kantoi kaunaa miehelleni. Olin sopinut hänen kanssaan, että hän tulisi näyttäytymään kotonamme ja hoitaisi homman loppuun. Hän tulikin ja löi viimeisen kuolettavan iskun mieheni päähän tylpällä esineellä, jonka sitten vei mukanaan pois. Luultavasti hän heitti sen johonkin järveen, Suomessa on niitä paljon.

Mieheni ärsytti minua siten, että kiinnitti huomiota ja vietti paljon aikaa töissään sihteerinsä kanssa. Lisäksi hän oli puuhaamassa minusta avioeroa. Typerä mies, minua ei noin vain syrjäytetä. Olin tutkinut, miten surman voisi lavastaa. Homma onnistui, ei loistavasti, mutta riittävän hyvin.

Lattialtamme oli löydetty ruskea vaatekuitu. Eihän sillä ollut mitään merkitystä, koska se olisi voinut tulla milloin vain, koska en ollut mikään himosiivoaja. Tosin se kuului tuolle henkilölle, joka oli kotonamme murhan aikaan ja teki varsinaisen teon.

En ollut lainkaan varautunut siihen, että hätäpuhelun äänite lähetettiin Amerikkaa FBI:n tutkittavaksi. FBI ei löytänyt nauhalta ulkopuolisen henkilön ääniä. Tavallaan se oli harmillista, koska jos ääniä olisi löytynyt, minua ei olisi ainakaan yksin syytetty. Ehkä syyttömyyteeni olisi jopa uskottu paremmin.

Uskomatonta, miten typerä poliisi oli. Töppäili täysin rikostutkinnan alusta asti. Sitten oli vielä se puuklapi. Lopulta todettiin, että siinä oli kahden ihmisen DNA:ta, mieheni ja tutkijapoliisin. Siinähän se jonkinlainen ratkaisu olisi ollut heidän nenän edessään, mutta vieläkään sitä ei ole tajuttu.

Ratkaisu 4

Olen murhaaja.

Melkein harmittaa, etten voi kertoa kenellekään, miten älykkäästi hoidin homman.

Olin uhrille velkaa. Lisäksi hän tiesi minusta hiukan liikaa asioita. Tavallaan jouduin maksamaan hänelle velkojeni lisäksi ekstraa, jotta hän ei lipsauttaisi minusta mitään tietoja.

Olin poliisi, jonka DNA:ta oli puuklapissa. Onneksi kukaan ei epäillyt minulla olevan mitään tekemistä asian kanssa. Järjestin itseni heti rikospaikalle alunperin, jotta DNA:lle puuklapissa olisi selitys. Itse asiassa selitys olisi mistä tahansa minulta löytyneelle DNA:lle, jos sitä olisi epähuomiossa jäänyt johonkin.

Minulla kävi kyllä hyvä tuuri, kun vaimoa alettiin syyttää miehensä murhasta. Koko juttu sopi minulle kuin nenä naamaan. Vahinko tosin vaimolle, mutta mitäpä sillä on niin väliä. Sitä paitsi hänet vapautettiin lopulta.

Onneksi pääsin ahneesta kiusankappaleesta eroon.

Kirjoittajan loppusanat

Olen itse kuunnellut internetistä hätäpuheluäänitteen. Siinä on pieni tauko jossain kohdassa. On mietitty, onko kyseessä ollut äänite, josta jokin kohta on leikattu pois. Itse kuvittelisin, että puhelimen mykistysnappi on voinut jostain syystä mennä päälle hetkeksi. Onko se vahingossa vai tahallaan, en tiedä.

Mielestäni naisen ääni kuulostaa etenkin alkupuolella siltä, kuin hän olisi mukana jossain näytelmässä ja latelisi vuorosanoja. Minun on kuitenkin mahdotonta tietää, millainen ihminen hän on käytännössä ja hätääntyneenä. Hän on siis voinut olla ollut sen kuuloinen kuin on, koska tilanne on ollut vaarallinen ja outo.

Hätäpuhelun vastaanottajaakin kritisoin. Hän kuulosti aluksi kylmältä. Suosittelisin joko ystävällistä tai neutraalia kohtelua puheluihin vastatessa. Loppua kohti vastaanottajan ääni ja käyttäytyminen kyllä parani.

Hätäpuhelun yksi ongelma on, että alussa 23 sekunnin aikana mitään "mäiskintää" tms. ei kuulu. Ei kuulu myöskään miehen ääntä tai voihkintaa. Myöhemmin näitä ääniä kuuluu. Ihmeellistä on myös, että nainen juoksee välillä katsomaan miestään ja välillä puhelimeen takaisin. Jos paikalla on murhaaja, miksi hän ei juokse naisen perään? Tosin voi olla, että hän on sen verran naamioitunut, että ajattelee, ettei nainen voi millään tunnistaa häntä myöhemmin.

Miehen pistohaavat ovat kyllä myös outoja. Pistohaavoja oli kymmeniä, jotkut heikompia, jotkut vahvempia. Siitäkin voisi spekuloida ainakin kahta ratkaisua.

Näiden em. ratkaisujen lisäksi voisi kuvitella myös esimerkiksi, että ulkopuolinen henkilö on joku muu kuin poliisi.

Lasten osuutta en ole kuvitelmiini ottanut lainkaan mukaan. Maailmassa on kyllä ollut lapsitappajia, mutta tässä tapauksessa en ole halunnut sellaisia kuvitella.

Naista ja hänen entistä miesystäväänsä on syytetty myös seksuaalirikoksista. Itse olen ajatellut alusta alkaen koko jupakan olevan täysin tuulesta temmattua. Siihen tulokseen näyttää oikeuslaitoskin tulleen viime aikoina.